Matti Hälli: Sopimatonta kuolla yliopistolla (1943)

Matti Hälliltä olisin oikeastaan halunnut lukea hänen ensimmäisen teoksensa Lepakkoarvoituksen, joka on samaan tapaan Pohjoismaisen salapoliisikilpailun Suomen-osion kilpailutöitä kuin viimeksi lukemani Tauno Karilaan Nokinen jälkikin. Valitettavasti Lepakkoarvoitus on ilmeisen harvinainen, ja näin ollen myös erittäin kallis! Sen tähden tyydyin näin alkuun Sopimatonta kuolla yliopistolla -teokseen vuodelta 1943, joka vaihtoi omistajaa muutamalla hassulla kolikolla. Harri Hirvi kehuu teosta jopa "alansa parhaimmistoon" kuuluvaksi.

Kirjan rakenne koostuu näppärästi kahdesta rinnakkaisesta tarinasta, joita kuljetetaan vuoroin eteenpäin. Toinen näistä sijoittuu Helsingin yliopisto- ja opiskelijamaailmaan, ja toinen alamaailmaan. Ei liene suuri yllätys, että tarinat ennen pitkää kohtaavat. Yliopistoyhteisössä tälläkin hetkellä työskentelevänä minua kiinnosti kirjassa erityisesti akateemisen maailman kuvaus. Kirjan alkuun sijoittuvana se onkin mielestäni yksi kirjan parhaista jaksoista. Se on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, vaikkakin sortuu myös kliseisiin hajamielisistä professoreista. Kirja alkaakin mukavan humoristisesti, mutta vire vakavoituu huomattavasti loppua kohden. Rikoksen loppuselvittely on ovela - rikollinen huijataan paljastamaan itsensä.

Hassua muuten, että monet vanhat kotimaiset dekkarit tuntuvat olevan pikemminkin pienoisromaaneja kuin täysimittaisia kirjoja, ainakin näin nykyajan mittapuulla. Tämä Hällin dekkari on kuitenkin superlyhyt jopa oman viitekehyksensä sisällä, melkeinpä novelli. Sivukoko on B6, ja sivuja on vain 110, eli se on todella pikkuruinen ja lyhyt vihkonen, jonka selkämyskään ei ole senttiä paksumpi. Todellinen yhden illan tuttavuus, mutta sellaiseksi varsin mukiinmenevä!

Satu