Vanhat dekkarit

Ensimmäinen varsinainen kotimainen dekkarini on Tauno Karilaan vuonna 1939 julkaistu Nokinen jälki. Paula Arvaan mukaan kirja on yksi Pohjoismaisen salapoliisiromaanikilpailun Suomen-osioon lähetetyistä töistä. Tätä asiaa itse kirjassa ei tuoda esiin, vaikka sen kustantaja on - toisin kuin Arvas kirjoittaa - sama Otava, joka julkaisi myös voittajatyöt. Nokinen jälki sijoittuu vakinaiseen asumiseen tarkoitettuun täysihoitolaan (ei siis mihinkään lomakotiin), joka on jonkinlaisena ylläpidettynä kimppakämppänä nykylukijalle eksoottinenkin tapahtumapaikka. Kirja lähtee liikkeelle siitä, että sen päähenkilö, kirjanpitäjä Perkiö, tulee vastoin tahtoaan joutuneeksi täysihoitolan asukkaaksi. Se kertookin jo kaiken hänen luonteestaan. Perkiö on päähenkilönä virkistävä, sillä maan hiljaisena hän on pikemminkin antisankari- kuin sankarityyppiä. Täysihoitolan muut asukkaat ovat tietenkin kokoelma toinen toistaan erikoisempia tyyppejä, joten murhan sattuessa epäillyistä ei ole pulaa. Ku...

Tämä kirjoitus jatkaa Pohjoismaisen salapoliisiromaanikilpailun voittajateosten esittelyä. Edelliset osat käsittelivät Norjan ja Ruotsin voittajia. Tämä on viimeinen Pohjoismaisen salapoliisiromaanikilpailun voittajia perkaavista teksteistäni, ellen sitten jossain vaiheessa innostu kirjoittamaan "Kuka murhasi rouva Skrofista?". Se tuntuu kuitenkin nyt varsin epätodennäköiseltä, kun kirjahyllyssäni ja sen päällä odottaa läjä muita vanhoja kotimaisia dekkareita. Ensin kuitenkin Tanskan voittaja, Carlo Andersenin Sotatestamentti. Mainoskuvauksen mukaan: " Carlo Andersen ei ole aikaisemmin julkaissut romaaneja, mutta kylläkin jo usean vuoden aikana säännöllisesti novelleja tunnetuissa aikakaus- ja viikkolehdissä. - 'Sotatestamentin' juoni on yllättävä, ja tekijä on osannut maustaa sen säkenöivällä huumorilla. Kahdeksan englantilaista upseeria tekee maailmansodan aikana keskinäisen testamentin: jokaisen kuoltua lankeaa 2/3 hänen omaisuudestaan yhteiseen rahast...

Tämä kirjoitus jatkaa Pohjoismaisen salapoliisiromaanikilpailun voittajateosten käsittelyä. Edellisen osan Norjan voittajasta löydät täältä . Pohjoismaisen salapoliisiromaanikilpailun Ruotsin osuuden voitti Waldemar Hammenhög kirjallaan "Patruuna Sehlingin salaisuus". Mainostekstin mukaan: " Hammenhög on Ruotsissa tunnettu ja tuottelias kirjailija, joka on niittänyt mainetta etenkin Tukholman pikkuporvaripiirien kuvaajana. Hän on joitakin vuosia sitten voittanut suuren romaanikilpailun teoksellaan 'Esther och Albert', ja muista hänen romaaneistaan on etenkin 'Pettersson & Bendel' tullut kuuluisaksi maan rajojen ulkopuolellakin. 'Patruuna Sehlingin salaisuus' kertoo salaperäisestä sukuriidasta, joka aiheuttaa murhan. Selvittäjiksi ilmestyvät nuori tukholmalainen virkamies ja hänen rouvansa, jotka toimivat yksissä neuvoin erään etsiväkonstaapelin ja paikkakunnan nimismiehen kanssa. " Suomalaisen Suomen aikalaisarvostelijan mukaan ki...

Vaikka blogin aiheena ovat ensisijaisesti vanhat kotimaiset dekkarit, ajattelin ensimmäisenä käsitellä kuitenkin Pohjoismaisen salapoliisiromaanikilpailun satoa. En lähde tässä kuvailemaan tai arvostelemaan Suomen voittajaa eli Mika Waltarin "Kuka murhasi rouva Skrofia?" - toisaalta koska en ole sitä hetkeen lukenut, ja toisaalta koska se on muutenkin niin hyvin tunnettu. Käsittelen sen sijaan muiden Pohjoismaiden eli Ruotsin, Norjan ja Tanskan osuuksien voittajia. Löysin nämä teokset, kun tulin silmäilleeksi "Rouva Skrofin" ensipainoksen takakantta, jossa on muista kirjoista lyhyet mainokset.  Jokaisen maan voittajahan julkaistiin käännettynä kaikissa osallistujamaissa. Kirjat ovat sattumalta tuossa portailla siinä järjestyksessä, jonka miellän henkilökohtaisesti myös niiden paremmuusjärjestykseksi. Mitään yhtä voittajaahan niistä ei enää valittu, vaan ne kaikki ovat yhtä lailla voittajia, kuten kansiin painettu "tarra" julistaa. Olisipa hauska tie...