Hugo Nousiainen: Murhattiinko hänet? (1945)

Hankin Hugo Nousiaisen Murhattiinko hänet?, koska kirja ja kirjailija vaikuttivat kirjallisten lähteiden perusteella poikkeavan vanhan kotimaisen dekkarikirjallisuuden valtavirrasta. Nousiainen oli ennen kirjailijanuraansa aidosti työskennellyt poliisina, ja hänen teoksiaan onkin luonnehdittu realistisiksi, arkipäiväisiksi ja asiallisiksi - myös hän itse tekee niin kirjansa esipuheessa. Paula Arvas luonnehtii Nousiaista modernin poliisiromaanin unohdetuksi edelläkävijäksi.

Murhattiinko hänet? lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa kuuluisa runoilija kuolee, mutta ehtii henkitoreissaan kirjoittaa paperille, että hänet on murhattu. Ei mikään hirvittävän arkipäiväinen aloitus, vai? Tapaukseen määrätään komisario Hierla, joka tutkisi kuitenkin mieluummin käynnissä olevaa kassakaappimurtojen aaltoa. Matti Hällin Sopimatonta kuolla yliopistolla -teoksen tavoin näitä erillisiä tutkintoja kuljetetaan rinnakkain, kunnes juttujen välille hahmottuu jonkinlainen yhteys. Kerronta on luontevaa, ja tapauksissa on todellakin riittävästi nokkelia käänteitä lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Vaikka tämäkin kirja on lyhyt (127 sivua A5-koossa), on Hierlan henkilöhahmo kuvattu elävämmin ja samaistuttavammin kuin monen muun vanhan kotimaisen dekkarin päähenkilö.

Valitettavasti loppuratkaisu on - toki näkökulmastakin riippuen - aikamoinen antikliimaksi. Ainakin minut se jätti hämmennyksen valtaan, kunnes muistin, että Nousiaista pidetään realistisena kirjailijana. Juuri loppuratkaisu onkin se, joka erottaa teoksen muista dekkareista. Kun kirjailija kuitenkin maustaa lopetuksen romantiikalla, voin antaa pienen pettymykseni anteeksi. Itse asiassa tykästyin kirjailijan ääneen niin, että hankin saman tien omistukseeni myös Nousiaisen pääteoksena pidetyn Yöpäivystäjät -kirjan!

Satu