Vanhat dekkarit

Tässä taas ennakkoväläyksiä muutamista uusista hankinnoistani. Nämä edustavat teoksia kenties vähän vähemmän tunnetuilta 1940-luvun rikoskirjailijoilta, koska alan jo olla lukenut niiltä tunnetummilta vähintään yhden teoksen tänne blogiin. Keskeisten vielä puuttuvien kynäniekkojen tekstejä seisoo myös jo kirjahyllyssäni. Toki muutamia puuttuu vielä kokonaan: en ole vielä onnistunut hankkimaan haluamiani teoksia Olavi Tuomolalta, Kaarlo Erholta tai Outsiderilta eli Aarne Haapakoskelta. Satu

Teen Jorma Napolan Ruuvikierteen kanssa pienen poikkeuksen blogini ajallisesta teemasta, mutta muuten en varmaankaan tule vähään aikaan koskemaan näin "uusiin" kirjoihin. Kuten todettua , 1950-luku oli verrattain hiljaista aikaa kotimaisten rikosromaanien saralla. Ehkä tästä syystä WSOY julisti vuonna 1961 toisen suuren suomalaisen salapoliisiromaanikilpailun, jonka Ruuvikierre voitti. Ensimmäisenhän voitti Waltarin Kuka murhasi rouva Skrofin?  Mutta toisin kuin Waltarilta, Napolalta ei uusia dekkareita enää ilmestynyt. Harri Hirven mukaan kilpailun taso ei olisi ollut kovin korkea, vaikka tuomariston mielestä näin olikin, ja käsikirjoituksia lähetettiin arvioitavaksi enemmän kuin ensimmäiseen kilpailuun. Virkistävästi Ruuvikierre ei lähde liikkeelle murhasta, vaikka myöhemmin niitäkin kyllä saadaan. Yksityisetsivä Jaakko Piiran toimeksiannossa on alkuun kyse kadonneen henkilön etsinnästä. Paula Arvaan mukaan Napolan Piira edustaa "kovaksikeitettyä" dekkari

Tohtori Kaarretin tapaus on salanimi T. Martaan eli Pauli Suhosen ainoa dekkari. Takakansi kertoo, että tekijä on lääkäri, ja teoskin sijoittuu lääkäripiireihin. Kunnon salapoliisiromaanin tapaan tarina lähtee reippaasti liikkeelle tohtori Kaarretin kuolemasta heti ensimmäisessä kappaleessa. Siinä, mikä poliisin mielestä on selvä itsemurha, on kuitenkin jotain, mikä häiritsee tohtori Askal Aaviota. Sitä "jotain" olisi dekkarin tekijä tuskin tuona aikana keksinyt ilman lääketieteellistä asiantuntemusta, joten tekijän tausta näkyy kyllä kirjassa realismina teknisen tutkinnan ja lääketieteellisten yksityiskohtien suhteen. Tapahtumat sijoittuvat mitä ilmeisimmin Rovaniemelle, vaikka sitä ei suoraan sanotakaan. Kuitenkin vain yksi kaupunki sopii nähdäkseni tuntomerkkeihin. Tämä oli minulle henkilöhistoriallisesti kiinnostavaa, koska sukuani on asunut paikkakunnalla 1950-luvulta alkaen. Ei ollutkaan yllättävää löytää tieto , että Suhonen oli todella vaikuttanut Lapissa. Kotise

Olavi Linnus julkaisi jo vuonna 1940 kaksi dekkaria, mikä tekee hänestä melko varhaisen asianharrastajan. Jotenkin Timo Kukkolan kirjasta Hornanlinnan perilliset  jää kuitenkin sellainen maku, että Linnus ei ehkä kuitenkaan kuuluisi aivan sodanjälkeisten dekkaristien kärkikastiin. Minä luin Linnukselta jälkimmäisen vuoden 1940 teoksista nimeltään  Vahtonen ajaa takaa kuolemaa,  eikä se ollut lukukokemuksena ollenkaan hassumpi, vaan kaikkiaan varsin nautittava. Takakannessakin kerrottu lähtöasetelma on, että isokenkäinen keskushenkilö-kauppias pelkää murhan uhkaavan häntä lähipiiristä. Vahtosen tehtäväksi muodostuu varjella tätä ei-toivotulta hengenpäästöltä. Vaimonsa Aili on pienenä omatoimisena apuna tutkimuksissa, mutta tätä asetelmaa olisi kyllä voinut viedä pidemmällekin. Vahtosen ja Ailin suhde on kuitenkin paljon tasapainoisemman oloinen (lue: vähemmän vähättelevä) kuin toisen ukkomies-dekkarin,  Vilho Helasen  Kaarlo Raudan ja hänen emäntänsä. Kirjan henkilökuvaus tosin k

Lukija on saattanut pistää merkille, että olen rajannut blogini kuvauksessa sen käsittämään erityisesti 1930- ja 40-lukujen kotimaisen rikoskirjallisuuden. Tämä johtuu siitä, että tämä kirjallisuuden ala heräsi Suomessa varsinaisesti eloon 1930-luvun lopussa suuren pohjoismaisen salapoliisiromaanikilpailun myötä, ja 1940-luku oli tietyllä tavalla sen kulta-aikaa ( vähintäänkin määrällisesti ). 1950-luvulle tultaessa kotimainen rikoskirjallisuus vaikuttaa kuitenkin jostain syystä taantuneen. Olisiko sitten ollut niin, ettei jälleenrakennuskauden optimismi ollut henkisesti yhtä otollista maaperää rikostarinoille kuin sitä edeltäneet sotavuodet? Blogini fokuksesta huolimatta olen kuitenkin tehnyt muutaman hankinnan 50- ja 60-luvuilta. Ne ovat: T. Martaan Tohtori Kaarretin tapaus (1953), Harri Hirvaan Isoja kaloja verkossa (1955) sekä Jorma Napolan Ruuvikierre (1962). Näiden kansitaiteessakin on havaittavissa selvää abstrahoitumista edeltävien vuosikymmenten  esittävään tyyliin nä