T. Marras: Tohtori Kaarretin tapaus (1953)

Tohtori Kaarretin tapaus on salanimi T. Martaan eli Pauli Suhosen ainoa dekkari. Takakansi kertoo, että tekijä on lääkäri, ja teoskin sijoittuu lääkäripiireihin. Kunnon salapoliisiromaanin tapaan tarina lähtee reippaasti liikkeelle tohtori Kaarretin kuolemasta heti ensimmäisessä kappaleessa. Siinä, mikä poliisin mielestä on selvä itsemurha, on kuitenkin jotain, mikä häiritsee tohtori Askal Aaviota. Sitä "jotain" olisi dekkarin tekijä tuskin tuona aikana keksinyt ilman lääketieteellistä asiantuntemusta, joten tekijän tausta näkyy kyllä kirjassa realismina teknisen tutkinnan ja lääketieteellisten yksityiskohtien suhteen.

Tapahtumat sijoittuvat mitä ilmeisimmin Rovaniemelle, vaikka sitä ei suoraan sanotakaan. Kuitenkin vain yksi kaupunki sopii nähdäkseni tuntomerkkeihin. Tämä oli minulle henkilöhistoriallisesti kiinnostavaa, koska sukuani on asunut paikkakunnalla 1950-luvulta alkaen. Ei ollutkaan yllättävää löytää tieto, että Suhonen oli todella vaikuttanut Lapissa. Kotiseutunäkökulmasta miljöökuvaus ei kuitenkaan ole hirveän konkreettista, vaan enemmän maalailevaa, mutta sellaisena tunnelmallista (vrt. Yöpäivystäjät). Kirjassa käväistään muuten myös Pariisissa, johon liittyvänä mielenkiintoisena sivujuonteena saadaan lukea lyhyt kuvaus lentomatkustamisesta noihin aikoihin.

Tohtori Kaarretin tapaus kiinnosti minua erityisesti siksi, että se jakaa mielipiteet lähdeaineistossani. Harri Hirven mukaan teos kuuluu "parhaimpiin suomalaisiin salapoliisitarinoihin", mutta Timo Kukkolan mielestä kyseessä on "perin tosikkomainen ja raskassoutuinen murhatarina". Kallistun tässä asiassa enemmän Hirven puolelle. Totta on, että kirjassa ei ole sellaista humoristista pohjavirettä, joka tuntuu oleelliesti kuuluvan suomalaisen dekkarin perinteeseen (vrt. Taiga, Waltari, Karilas). Huumorittomuus ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa, koska kirjan loppupuolella esiintyy varsin huvittava, elokuvallinenkin jakso, jossa epäilty pakoilee kiinniottajiaan ehdan slapstick-komedian hengessä. Ihan tällaista realismin ja huumorin yhdistelmää en muista muilta blogissa luetuilta kirjailijoilta tavanneeni.

Satu